Puola ja Tšekki

Puolaan pääseminen olikin odotettua haasteellisempaa, rajalla passintarkastuksessa (poliisi ja rajavartija veivät passin mennessään) kului yhteensä melkein tunti ja aloin epäilemään ehtimistäni jatkoyhteyteeni Varsovaan. Sain kuitenkin passin takaisin ja Venäläisen passin omaavat saivat jonkun paperilapun matkaansa. No niinhän siinä kävikin, että näin vain junan lähtevän asemalta juuri kun juoksin laiturille. 

Onneksi sille päivälle oli vielä yksi juna Białystokista Varsovaan. Pääsin taas kerran neuvottelemaan lipun voimassaolosta ja neuvottelujen jälkeen sain lipun kouraani maksettuani 1.80€ 😂. 

Hinta oli melkoinen, mutta onneksi sain nauttia koko rahan edestä, kun pääsin katselemaan puolalaisten työntekoa. Yhden rautatietyöntekijän tehtävä oli vaihtaa oviin laput missä lukee seuraava reitti, toinen vaihtoi sähköisiin ilmoitustauluihin tiedot. Kolmas otti ylös vaunujen numerot, neljäs desinfioi ovenkahvat ulkoa, viides keräsi roskat  vaunujen sisältä, kuudes desinfioi pinnat sisältä, seitsemäs ja kahdeksas tarkastivat että vaunut ovat kunnolla kiinni toisissaan ja muutama "työnjohtaja" istui penkillä katsoen koko touhua.

Varsovan keskusta oli upea ilmestys ja kiertelinkin pientä kiertoreittiä hostellille. Tämä hostelli (Tatamka) ei kyllä vastannut odotuksiani millään tavalla. Siivoamista oli vältelty pitkään ja en kehdannut mennä homeiseen suihkukoppiin. Lähdin sitten mielelläni ulkoilmaan ja tutkimaan kaupunkia. Puola on todella edullinen maa, melkein kaikki on noin 1/4 Suomen hinnoista. Söin hienossa ravintolassa täyttävän aterian noin 10€ hintaan. Aterian siivittämänä jaksoin vielä kiertää vanhan kaupungin auringon laskiessa, kunnes menin pitkin hampain hostelliin. No unta tuli niin ja näin. 

Aamusta heräsin 5:30 tavoitteena päästä vierailemaan Auschwitziin. Aamupalaa jonka oli luvattu alkavan kello 6 ei ollutkaan tarjolla. Onneksi löysin todella hyvän kahvilan (Bulke Przezbi Bulke) missä oli tarjolla erinomaista aamupalaa ja sain mahani täyteen pitkää päivää varten. Varsovasta matkustin Katowiceen, jossa noin tunnin odotusaikana ostin lipun (3€) Oswiecimiin. Päätejuna-aseman remontin takia viimeinen pätkä kuljettiin bussilla.

Perille päästyäni kävelin Auschwitz 1 museolle. Auschwitzissä olisi kai tarkoitus vierailla valmismatkoilla, koska kaikki oli suunniteltu erityisesti heitä varten. No kyllä sinne yksi reppureissaajakin mukaan mahtui. Museoon täytyy myös muistaa itse järjestetyllä reissulla varata etukäteen lippu, joka on kuitenkin ilmanen. Museossa vierailu oli hieman ahdistava, mutta kuitenkin opettavainen. Paikalla konkretisoituu mitä kauheuksia siellä on tehty. Välimatka Auschwitz 2 museoon oli paahatavassa kuumuudessa 15 kilon rinkan kanssa väsyttävä, mutta tehtävissä. 

Lopulta koko päivän aikana yhteensä noin 12 kilometrin kävelyn jälkeen pääsin juna-aseman viereiseen ravintolaan, jossa sain kauan kaipaamaani vettä sekä ruokaa. Bangladeshilainen omistaja oli mukava ja jäi pöytään juttelemaan kanssani niitä näitä ja ihmetteli matkani tarkoitusta. Matka takaisinpäin meni neuvoessa ja tutustuessa Ukrainalaiseen pariskuntaan, joista kumpikaan ei puhunut oikein englantia, no onneksi Google-kääntäjä auttoi kommunikoinnissa ja he pääsivät lähtemään oikeaan suuntaan.

Katowicissä tapasin muutaman suomalaisen jotka olivat myös käyneet omatoimimatkalla, mutta erehtyneet junasta ja tulivat väärään paikkaan. Siinä sitten neuvoteltiin yhdessä lipunmyyjän kanssa kuinka toimitaan. Lopulta hekin pääsivät nousemaan oikeaan junaan. Itse odottelin vielä tunnin omaa junaani, jonka päämäärä olisi Praha. Harmillisesti suora yöjuna oli buukattu täyteen, joten jouduin vaihtamaan junaa Bohuminissä. Siellä näin paljon Ukrainalaisia ja poliiseja sekä vapaaehtoisia auttamassa heitä.

Ryömin Prahaan menevään junaan ja nukuin torkkuen perille asti. Perillä kuumuus iski vastaan jo aamusta kuin seinä, no lämpötila nousikin päivällä yli 26 asteen. Kiertelin kaupungin tärkeimpiä nähtävyyksiä ja lipitin vettä monta litraa. Silti tuntui ehkä pitkän kävelyn ja huonojen yöunien takia nuutuneelta. Huomasin, että kun pysyy liikkeessä niin kestää myös hereillä 😁. 

Ajattelin, että jokiristeilyllä voisi olla viileämpää, mutta sekin luulo osoittautui vääräksi. Onneksi pakkasin aurinkorasvaa mukaan runsaasti, sitä saikin lisäillä jatkuvasti.

Mielenkiintoisin paikka Prahassa oli kuitenkin Vanhankaupungin raatihuone, jonne varasin opastetun kierroksen. Opas kertoi todella mielenkiintoisia faktoja ja puhui myös suomalaisten vaikutuksista Tšekin historiaan. Mieleenpainuvin fakta oli se, että jokeen rakennetun voimalaitoksen johdosta kaupunki tulvi joutui tulvan alle. No paikallisten mielestä loogisin ratkaisu tähän oli rakentaa uusi kaupunki käytännössä vanhan kaupungin päälle ja täyttää kadut ja kellarit. Vanha kaupunki on edelleen 8 metrin syvyydessä nykyisen kaupungin alla ja onkin tarjonnut arkeologeille paljon töitä.

Kaiken kiertelyn ja ihmettelyn jälkeen lähdin valumaan kohti hostellia. Pidin vähän väliä taukoa kulkien jokaisen mahdollisen varjon kautta. Meinasin kuitenkin läkähtyä viime metreillä. Respassa hikinen suomalainen otettiin vastaan mukavan viileästi. Tiskille nostettiin pöytätuuletin pörräämään täysillä suuntaani. Tämä hostelli (Brix Bar & Hostel) oli jälleen kerran erinomainen ja taisin olla ensimmäinen suomalainen kuka siellä vieraili, ainakin aiheutin ihmetystä ja pääsin laittamaan kartalla nuppineulan Joensuun kohtaan.

Nopean suihkun jälkeen ajattelin ottaa pienet nokoset. Heräsin kuitenkin illalla kello 22 😂 ja ajattelin että parempi kai vain jatkaa unia. Seuraavana aamuna sain matkani parhaan aamupalan ja jaksoin sen avulla vielä käydä pikaisen kierroksen kaupungilla ennen seuraavaan junaan nousemista. Seuraava matkakohde olikin Dresden, jossa minun oli tarkoitus tavata viime syksynä Suomessa tutuksi tullut saksalainen metsäopiskelija. Matka lähti kivasti käyntiin ja tapasin jo junassa mukavan tyypin, mutta jatketaan tästä seuraavassa postauksessa 😉