Ranska ja Benelux

Edellisessä postauksessa kerroinkin kuinka olin varannut majoituksen Brysselistä. No junien myöhästymisien takia olisin ollut perillä siellä vasta aamu neljältä, joten päätin vaihtaa kohteekseni Amsterdamin, jonne ehtisin sentään puoleksi yöksi ja nukkua näin hieman pidempään. Luxembourg jäisi toisiaan nyt välistä toistaiseksi, mutta teen kyllä kaikkeni että ehdin käymään myös siellä reissun aikana!

Junassa Amsterdamiin tapasin todella mukavan Skotlantilaisen eläkeläispariskunnan. He olivat olleet Italiassa lomalla kuukauden inttereilaamassa ja kertoivat hyviä vinkkejä mitä kaikkea käydä katsomassa ja mitä kannattaa ottaa huomioon matkustaessa junalla siellä. Neljän tunnin matka tuntui liian lyhyeltä, juttuja olisi riittänyt vaikka kuinka paljon. No lopulta saavuin pitkän päivän jälkeen Amsterdamiin ja ryntäsin melkein suoraan hostelliin nukkumaan. Tuplabookkaus harmitti hieman, mutta oppipahan sen, ettei varaa hotellia ennen kuin on siinä junassa minkä päämäärä on lopullinen päämäärä.

Aamusta hieman lyhyehköjen yöunien jälkeen lähdin jälleen matkaan aikaisin, että ehtisin Rotterdamiin yhdeksäksi, koska olimme sopineet kaverini kanssa tapaavamme siellä. Kehnohkon Hollantilaisen aamupalan jälkeen aloimme miettimään mihin suuntaisimme seuraavaksi. Pariisi kuulosti houkuttelevalta, siitä olisi minunkin helppo jatkaa takaisin itään. 

No yritimme mennä varamaan todella kalliita (40€) istumapaikkoja Pariisiin menevään junaan infotiskiltä. Virkailija nauroi meille päin naamaa ja sanoi että liput tulisi varata kolme kuukautta etukäteen, jos edes kuvittelee pääsevänsä kyseiseen junaan. Ihmettelimme asiaa ja virkailijan töykeyttä ja kysyimme miten olisi mahdollista päästä edes sinnepäin. Hän neuvoi meitä menemään Brysseliin, josta olisi kuulemma helpompi saada jatkoyhteys Ranskaan. No hyppäsimme junaan, mutta emme siihen mikä olisi mennyt Brysseliin vaan siihen mikä lähti sen vierestä.

Tässä vaiheessa voisi luulla että teimme virheen, mutta päätös oli laskelmoitu 😂 noin kolmen sekunnin aikana. Juna johon nousimme vei meidät Genthiin, joka on Länsi-Belgiassa. Ajattelimme, että sieltä jos mistä löytyy pieniä junia jotka voivat kuljettaa meidät Ranskaan ilman törkeän hintaisia paikkavarausmaksuja. No emme olleet väärässä! Ghentistä pääsimme Lilleen, jossa meillä oli tunnin vaihto ja ehdimme nopeasti kiertää kaupunkia. Ystävällinen paikallinen mies kertoi meille kadunkulmassa vähän historiaa ja osasimme kulkea hänen ohjastuksen avulla näkemään Ranskan korkeimman tiilirakennuksen. 

Lillestä matkustimme Caeniin vaihtaen junaa vielä kahdesti. Seikkailimme läpi kaikkien pienten Pohjois-Ranskalaisten kylien läpi junan pysähtyen jokaisessa niistä. Matka-aikaa tämän päivän junailuille kertyi yli 10 tuntia, matkaa ei kuitenkaan juuri yhtään.

Caenista saimme varattua edullisen hotellin, mutta se oli hieman syrjässä kaupungista. Pääsimme suorittamaan 5 kilometrin iltalenkin kaikkine tavaroinemme, pysähtyen kuitenkin syömään puolessa matkassa. Eihän sitä muuten olisivat jaksaneet väsyneet matkaajat kiivetä hotellille, joka oli rakennettu koko kaupungin korkeimmalle huipulle 🥵. 

Kirjauduimme sisään hotelliin ja menimme suoraan nukkumaan ehken pienimpään hotellihuoneeseen missä olen koskaan ollut. Aamusta emme pitäneet kiirettä, myöhästyimme jopa aamupalalta unen maistuessa niin makoisalta. Saimme kuitenkin kauniisti kysymällä vielä oman privaatin aamupalan. Sitten lähdimme kaupungille vuokrataksemme jonkinlaisen kulkuvälineen, että pääsisimme katselemaan kauempana kaupungista olleita Normandian maihinnousupaikkoja ja museoita. 

Kulkuväline jota ajattelimme vuokrata taisi vaihtua kävelymatkan aikana ehken neljä kertaa polkupyörästä, skootteriin ja autosta bussiin. Lopulta päädyimme autoon, koska se olisi ollut halvempi vaihtoehto kuin polkupyörät ja sillä pääsisimme liikkumaan helposti myös kauempiin kohteisiin. Sääkin näytti välillä vähän sateiselta, joten auto olisi ollut paras vaihtoehto. Tein varauksen netissä ja menimme sisään liikkeeseen. Meitä odotti ovella kuitenkin vastaus jota emme olisi halunneet kuulla. "Meillä ei ole yhtään autoa vapaana". Vieressä oli muitakin autonvuokrausliikkeitä, mutta osa niistä oli sulkenut ovensa jo kello 11 ja ainoa liike missä olisi ollut auto vapaana olisi se kustantanut yli tuplasti alkuperäistä enemmän. 

Sitten päätimme lennosta ottaa bussin yhteen kylistä joissa oli museo ja murehtivamme liikkumistamme myöhemmin. Heti asemalle saavuttuamme pohdimme mihin suuntaan lähtisimme, sitten ohitsemme ajoi auto joka kääntyi oletetun museon suuntaan. Lähdimme kävelemään kohti museota Englantilaisilla rekisterikilvillä varustetun auton ohjeistamana. Näimme matkalla lampaita, samalla lentokoneen lentäessä matalalla ylitsemme. Saimme molemmat kylmiä väreitä siitä, että lähes päivälleen 78 vuotta sitten tänne tiputettiin lentokoneista tuhansia miehiä ja samanlainen ääni on kaikunut saksalaisten korvissa maailmanhistorian suurimman merihyökkäyksen alkaessa. 

Ulkoilmamuseo oli mielenkiintoinen, siellä oli hienosti restauroitu Amerikkalainen B-26, joka oli palvellut toisen maailmansodan jälkeen Bosnia-Herzegovinassa. Myös vanhat saksalaiset tykkibunkkerit oli ylläpidetty hienosti, niissä oli kaikissa paljon nähtävää sisällä ja yhteen oli rakenettu valo- ja äänijärjestelmä joka oli todella vaikuttava. 

Sitten äkkäsin sen Englantilaisen auton omistajat, jotka olivat ajaneet ohitsemme museolle. No eihän meillä mitään menetettävää ollut, jos vaikka saataisiinkin kyyti. No mitäpä vielä! He sanoivat, jos hymyilisimme kauniisti niin he veisivät meidät seuraavaan paikkaan. Siinä sitten juteltiin ja selvisi, että heillä olisi täysin samat kohteet kuin mitä olin itse suunnitellut näkeväni. Sanoin toimivani mielelläni kartturina ja oppaana 😂. He kuuntelivat mielellään tarinoita joita osasimme kertoa paikoista joissa vierailimme ja me otimme kyydin mielellämme jokaiselle vastaan. 

Herätti ihmetystä kuinka operaatio Neptune oli koskaan pysynyt salassa saksalaisilta, tai ainakin tarkat maihinnousupaikkojen sijainnit. Kävimme sisällä ensimmäisenä vallatussa talossa, joka oli mykistävä kokemus.

Vierailimme myös sattumalta eteen tulleessa tutkamuseossa, jossa oli esillä aikansa tehokkain tutka. Museon ääniopastus oli avartava ja opinkin paljon millaisia keinoja tutkien häiritsemiseksi kehitettiin. Englantilainen pariskunta oli todella ystävällinen, he kuljettivat meidät lopulta kaiken kiertelyn jälkeen hotellimme eteen. 

Päätimme ottaa vielä yhden yön hotellista, että pääsisimme Mont Saint-Micheliin helposti seuraavana aamuna. Illasta kävimme vielä kiertelemässä Caenin keskustassa ja saimme tietoomme, että kaupungin linnoitus jonka Englannin ensimmäinen Normannikuningas rakennutti täyttäisi 1000 vuotta tänä vuonna. Juhallisuuksia näkyikin kaupungilla muusikoiden ja muiden juhlijoiden merkeissä. 

Seuraavana aamuna oli jälleen aikainen herätys ja sama 5 kilometrin kävely takaisin juna-asemalle, no onneksi tällä kertaa alamäkeä. Hyppäsimme junaan ja pienten torkkuen jälkeen ei kauaakaan kun näimme horisontissa siintävän upean linnoituksen. Alunperin kalliolle rakennettu luostari oli ajansaatossa muuttunut kaupungiksi. Kuitenkin kaksi kertaa päivässä linnoitus on vuorovesien vaikutusten vuoksi veden varassa. Eipä se turisteja näytä haittaavan, siellä vierailee vuosittain noin 2.5 miljoonaa ihmistä. 

Kansallisen vapaapäivän takia suurin osa liikkeistä oli kiinni ja ihmisiä oli paikalla ihan tungokseksi asti. Emme mekään oikein meinanneet pyhäpäivä aikataulujen takia päästä perille. Perillä odotti kuitenkin mahtava näky. Vaikea kuvitella miten haasteellista luostari on aikoinaan ollut rakentaa. Pois pääseminen meni myös tiukoille. Bussi oli myöhässä, koska sen korttikone meni rikki juuri silloin kun olin maksamassa ja osalla ihmisistä ei ollut käteistä mukana. Ehdimme kuitenkin juuri ja juuri Pariisiin menevään junaan. 

On ollut hauska huomata miten suuresti Euroopankin sisällä maksutapojen suosiminen vaihtelee. Esimerkiksi Saksassa suositaan käteistä, siellä kortti ei monessa paikassa edes toimi ja Ranskassa käteistä ei osassa paikkaa taas meinata ottaa vastaan. 

Pariisissa saavuimme itäiselle asemalle ja laahustimme jälleen hotellille viemään tavarat. Hostelleista ei ollut mitään toivoakaan saada petiä ja hotelleistakin edullisimmat olivat mennet kaikki Mestarien Liigan loppuottelun takia kuin kuumille kiville. Saimme kuitenkin suhteellisen edukkaan ja laadukkaan hotellihuoneen. Heitimme tavarat huoneeseen ja lepäsimme hiukan jonka jälkeen suuntasimme syömään. Syönnin parissa tulimme siihen ajatukseen, että menisimme katsomaan Eiffel-tornia sen yövalaistuksessa ja juomaan pullon viiniä juhlistaaksemme yhteistä Euroopan taivaltamme. 

Eiffel olikin kaikessa valaistuksessaan loistelias ja päätimme lähteä kävelemään takaisin hotellille päin. Seuraavana aamuna nukuimme pitkään koska tiesin, että tästä päivästä tulisi pitkä. En arvannut kuitenkaan miten pitkä. Kävimme katsomassa Eiffel-tornin toisen kerran valoisassa, Riemukaaren ja Notre Damen. Sitten minulla alkoikin tulla kiire jo asemalle. Sanoimme toisillemme hyvästit ja molemmat sanoivat erkaantuessamme että näemme kyllä vielä uudestaan! 

Kiirehdin asemalle ja jälleen kerran sain kokea ranskalaisten junien kolkon varaustilanteen. No junan paikat oli varattu täyteen 4 seuraavalle päivälle. Päätin nyt kuitenkin, että en jätä Luxembourgia väliin, kyllä kolmas kerta toden sanoo. Huomasin, että pääsisin sinne junalla hetken kuluttua ja siitä pääsisin jatkamaan matkaani Zurichiin yöksi. Tosin yö täytyy viettää junassa. 

Nyt Luxembourg on nähty ja koettu, saavuin juuri Saksaan. Katsotaan miten pitkäksi tämä päivä kehittyy, mutta huomenna olisi lopulta tarkoitus olla Italiassa, jonne ystäväni on kutsunut käymään. Siitä matka jatkuu jälleen Saksan kautta kohti Unkaria. Mutta tässä välissä ehtii vielä tapahtua vaikka mitä! 

Au Revoir!