Saksa

Eli edellisen postauksen tunnelmia jatkaen tosiaan tapasin junassa sattumalta toisen intterreilaajan, kuka paljastui Meksikon-Kanadalaiseksi ja juteltuamme hetken selvisi että olemme jäämässä samaan kohteeseen eli Dresdeniin. No sovimme että hän voi liittyä ystäväni ja minun seuraan ja voimme kierrellä kaupunkia yhdessä.

Heti aluksi menimme yliopiston kampukselle syömään, jonka jälkeen lähdin ystäväni kanssa kaupunkipyörillä viemään tavaroitani hänen luokse. Uusi tuttavuus jätti tavarat juna-asemalle, koska hän jatkaisi matkaa eteenpäin vielä illasta.

Lähdimme koko porukalla kaupunkikierrokselle vanhaan kaupunkiin ja paahtavasta kuumuudesta johtuen opas ohjasi meidät aina onneksi varjoon. Melkein kaikkialla missä olen vieraillut tähän mennessä on ollut huomattavasti normaalia lämpimämpää kuin tavallisesti tähän aikaan vuodesta. Ja keli oli todella painostava myös Dresdenissä. 

Sitten kesken kierroksen puhelimeen kilahtaa viesti kaikille: "Varoitus myrsky ja kova tuuli, etsi välittömästi suojaa. Mahdollisia sähkökatkoja voi esiintyä." Minulle kuitenkin kerrottiin, että myrsky olisi saapumassa vasta illalla, joten uskalsimme käydä kierroksen loppuun. 

Opas kertoi mielenkiintoisia tarinoita siitä kuinka paikallinen vaaliruhtinas sai viekkaudellaan itselleen myös Puolan kuninkuuden. Suuren rikkauden hän käytti rakentaakseen upean palatsin ja kerätäkseen maailman toiseksi suurimman posliinikokoelman. Hän rakennutti myös maailman suurimman posliinitaideteoksen ja salaa katolisen kirkon protestanttiseen Saksaan, josta paikalliset suuttuivat. Hän oli myös viekas naisten keskuudessa ja hänen puhutaan saaneen 367 lasta, joista hän kuitenkin tunnusti vain kahdeksan ja yhden viralliseksi perijäkseen.

Kierroksen lopussa kävimme markkinoilla ja ostin paikallisia herkkuja. Tietysti makkaraa oli pakko päästä maistamaan ja suolainen tekikin hyvää hurjan hikoilun ja veden juonnin jälkeen. 

Kierroksen loputtua kiipesimme kaupungin korkeimman kirkon kauniiseen torniin, josta kaupunki paljasti karun puolensa. Heti vanhan kaupungin ulkolaidoilta alkoi betonisten Neukku-talojen sokkelisto. Tämä johtuu siitä, että kaupunki palo-pommitettiin maantasalle toisen maailmansodan viimeisinä kuukausina, koska se oli vielä siihen mennessä ollut koskematon sodalta. Tornin huipulla tuuli mukavasti ja paluu alas paahteeseen oli rankka. 

Yöksi pääsin nukkumaan ystäväni luokse, jonne ehdimme juuri ennen "myrskyn" alkua. Dresdeniin saapuessaan myrsky oli laantunut sadekuuroksi, no muutaman kerran ukkonen paukahteli kaukaisuudessa. Yö sujui rauhallisesti ja aamusta oli hyvin levänneenä mukava lähteä Berliinin pikakierrokselle. 

Matka sujui nopeasti ja suunnittelin tehokkaan reitin, jonka varrella näkisin Berliinin muurin, Check Point Charlien ja Brandenburgin portin. Kävelinkin 10 kilometrin matkan alle kahden tunnin näkien myös samalla lisäksi Volkswagen-museon ja Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkin. Kaikki haluamani kohteet nähtyäni hyppäsin Munchenin pikajunaan. Ykkösluokassa matkustaminen on sitten mukavaa 😁. Munchenissä tapasin sovitusti jälleen saman intterreilaaja-toverin ja kävimme katselemassa öistä kaupunkia.

Seuraavan aamuna en tiennyt yhtään mitä tekisin sinä päivänä. Olin sopinut näkeväni tuttua Munchenissä, mutta hänestä ei ollut kuulunut pariin päivään mitään. Ajattelin sitten toverini kehotuksesta lähteä hänen matkaansa ja se osoittautui todella hyväksi ideaksi. Suuntanamme oli    Neuschwansteinin linna, jonka ympäristö ja ulkonäkö olivat kuin suoraan sadusta. Jo junamatkalla pääsimme ihailemaan Alppien jylhiä vuoria, jotka nousivat korkeuksiin kuin tyhjästä.

Kävellessämme kohti linnaa, se pilkahteli aina välillä puiden latvusten yllä houkuttelevasti, kuin sateenkaaren päässä odottava aarre. Jäimme matkalla myös ihailemaan kilkattavia kelloja kantaneita kauniita kantturoita, jotka olivat välillä piiloutuneet puiden varjoihin. Lehmien kellojen ääntä oli mukava kuunnella vuoristoisissa maisemissa, tuntui kun olisi ollut aivan eri planeetalla.

Linna paljastui upeaksi myös paikan päällä, tosin sisään emme kehdanneet mennä kalliin (18€) sisäänpääsymaksun takia. Löysimme takaisin päin lähtiessä mukavan pikku vuoristopuron, jossa huljutimme jalkojamme viileässä vedessä. Se tuntui rankan kiipeämisen ja monien kilometrien jälkeen aivan liian hyvältä. Meidän täytyi kuitenkin lähteä eteenpäin ehtiäksemme seuraavaan junaan.

Minä jatkoin matkaa takaisin Muncheniin tapamaan ystävääni, joka lopulta ottikin yhteyttä ja toinen matkalainen lähti Sveitsin Zurichiin, jonne olen ajatellut matkustaa myöhemmin matkallani. Yön unet jäivät lyhyiksi, kun vaihdoimme ystäväni kanssa kuulumisia ja kerroin hänelle myös matkastani tähän mennessä. Seuraavana kohteenani oli Luxembourg, jonne en harmillisesti päässytkään suunnittelemallani junalla junarikon takia. No nyt matkustan vähän pidempää ja hitaampaa reittiä, mutta kyllä sinne taidan lopulta vielä päästä en vain tänään, koska jatkan illaksi vielä Belgian Brysseliin, josta varasin jo majoituksen.

Seuraavaan kertaan! 😉