Italia, Kroatia, Slovenia ja matkan päätös

Laivaan noustessani tapasin henkilön, jota olin neuvonut satamassa oikeaan suuntaan. Kysyin häneltä, että haluaisiko hän liittyä seuraani istumaan kannelle ja juttelemaan. Hän ilahtui kutsusta ja vietimmekin koko matkan yhdessä. Tällä kertaa sain majapaikkatarjouksen Japaniin. Illasta söin spagettia ennen käpertymistä ravintolan penkille nukkumaan.

Yö meni jotakuinkin hyvin, unta tuli noin viisi ja puoli tuntia. Saavuimme Bariin noin tunnin myöhässä ja ihmiset kenellä oli nopea vaihtoyhteys olivat hätää kärsimässä. Itsellä ei ollut suuri kiire, mutta kävelin kuitenkin ripeästi asemalle ehtiäkseni junaan. Kaupunki vaikutti siistiltä ja viihtyisältä, Etelä-Italiassa täytyy tulla käymään uudestaankin pidemmäksi aikaa kuin vain ohikulkumatkalle. Erkanin japanilaisen kanssa ja toivotimme toisillemme hyvät loppumatkat. Hän menisi ensin Napoliin ja vasta sitten Roomaan.

Italiassa kaikki nopeammat junat vaativat maksullisen paikkavarauksen, mutta matkaan kuuluu ainakin ensimmäisessä luokassa juomista ja kevyt välipala. Matka meni sujuvasti ja olinkin Roomassa ennen kuin huomasinkaan. Varasin matkalla Airbnb-majoituksen keskustan ulkopuolelta, mutta metroaseman läheisyydestä. Rooman pääasemalta ostin myös 48-tunnin julkisen liikenteen lipun, jolla pääsi kulkemaan rajattomasti metroilla, busseilla ja raitiovaunuilla (12.50€).

Otinkin lipun heti käyttöön ja matkasin metrolla majoituskohteeseeni. Perillä odotti majoittajan järjestämä kiva yllätys, sain pullon kylmää vettä ja naposteltavaa. Lähdin pienen levon jälkeen pesemään pyykkiä itsepalvelupesulaan, ei aikaakaan kun sain jälleen puhtaita vaatteita mukaani. Pientä purtavaa kaupasta ja kohti keskustaa pimenevässä illassa. Rooma oli upea öisessä valaistuksessa ja kävin ihailemassa Colosseumia, jälleen yksi paikka pois bucket-listalta. Sitten palasin takaisin majoitukselle, koska seuraavan aamuna olisi jälleen aikainen herätys johtuen siitä, että haluaisin olla Vatikaanissa hyvissä ajoin ennen turistiryhmien saapumista. 

Kuljin jälleen metrolla, joka on todella kätevä ja nopea matkustaessa pitkiä matkoja kaupungissa. Bussit eivät oikein toimi Roomassa, ne kulkevat miten sattuu, koska aikataulut eivät pidä paikkaansa liikenneruuhkien takia. Saavuin Vatikaaniin todella hyvissä ajoin ja keli oli aivan uskomattoman upea, aurinko paistoi kirkkaita taivaalta ja lämpötila oli jo heti aamusta korkealla. Päiväksi lämpötilan oli luvattu nousevan jopa 34 asteen tuntumaan. Pääsin sisälle Pietarinkirkkoon oikeastaan ilman jonottamista, kiitokset meksikolais-kanadalaisen matkakumppanini neuvosta olla ajoissa paikalla!

Kun astuin sisälle kirkkoon jouduin hetken vain pälyilemään ympärilleni, joka suunnassa oli marmoria, kultaa, kauniita maalauksia ja upeita veistoksia. Osa veistoksista näytti siltä kuin niiden hahmot olisivat hengissä, niin tarkkaan kaikki piirteet olivat tehty. Aikani ihmeteltyä siirryin jonottamaan pääsyä kupoliin. Sinne pääsymaksu oli 8€, jos vain jaksoi kiivetä 551 porrasta. Ylhäältä avautui upeat näkymät ja tuuli puhalteli mukavasti heittäen hikipisaroita pois naamalta. Oli outoa kiertää torni ja älytä, että samalla näkisi kokonaan yhden valtion siltä seisomalta. Sitten kapusin alas ja menin vierailemaan Sikstuksen kappelissa, sinne saikin jo jonottaa turistiryhmien jo löydettyä perille. 

Kokonaisuudessaan vierailu Vatikaanissa oli onnistunut ja lähdin uutta virtaa puhuen jälkeen kohti Rooman keskustaa ja sen nähtävyyksiä. Tässä vaiheessa kuumuus ja sen vaikutukset alkoivat kuitenkin jo valjeta minulle. Olin juonut jo ennen puoltapäivää 3 litraa vettä ja silti tuntui siltä, että kuivuisin pystyyn. Kiertelin ja kaartelin keskustan kupeessa katsellen kaunista kaupunkia, kunnes kunnes katsoin kelloa. Älysin, että se olisi jo aika syödä jonkinlainen brunssin ja lounaan sekoitus. Löysin kaupasta vadelmia ja mustikoita, sekä juotavaa jugurttia, niiden ja runsaan vesimäärän ansiosta jaksoin jälleen kävellä pitkin kaupunkia. 

Lopulta bussin ja metron avulla olin nähnyt tarpeeksi kaupunkia ja sen tarjoamia maisemia päivänvalossa. Palasin majoitukseen keräämään voimia iltaa varten. Halusin nähdä vielä kerran Rooman illalla. Muutaman tunnin levon jälkeen olin kuin uudelleensyntynyt ja lopulta kaiken seikkailun jälkeen huomasinkin kävelleeni yhteensä 35 kilometriä yhden päivän aikana. 😅 Siltä se tuntuikin ja asettamani kello viiden herätys seuraavalle aamulle tuntui hiukan pahalta jo illalla. 

No eipä se viiden herätys tuntunut haittaavan, koska olin sammuttanut sen tiedostamatta. Pommiin nukkuminen ei ollut koskaan tuntunut näin hyvältä, koska huomasin, että pääsisin eteenpäin vaikka tyrinkin ensimmäisen junan. Katsoin milloin seuraava juna lähtisi ja kuljin metrolla varaamaan paikkaliput junaan. Itseasiassa tämä juna oli nopeampi ja lippujen hinnat olivat edullisemmat. En ollut tehnyt kotiläksyjäni tarpeeksi hyvin ja vertaillut junia ajoissa, vaan olin liian tottunut Itä-Euroopan menoon, että on vain yksi juna ja jos et kulje sillä niin saat odottaa seuraavaan päivään. Ehdin vielä käydä syömässä aamupalaa aamuista Colosseumia ihaillen. Sitten nousin junaan, joka kuljetti minut Bolognan kautta Riminiin, josta otin bussin San Marinoon (12€). 

Bussimatka sujui nopeasti ja jälleen maahan saapuminen oli huomaamaton tapahtuma. Kipusimme bussilla Monte Titano-vuorelle, jossa San Marinon keskusta sijaitsee. Bussista hypättyäni kävelin keskustan käytännössä ympäri kokonaan ja ihailin vuoren huipulta upeita avautuneita maisemia. Jokaiselle vuoren huipulle on rakennettu torni, yhteensä niitä on kolme ja kiersin ne kaikki läpi, harmillisesti toinen torni oli suljettu remontin takia. Päätin vihdoin ja viimein syödä gelaton eli jäätelön ollaanhan sitä Italiassa vietetty jo useampi päivä. Se olikin mukavan viileä, koska lämpötila oli jälleen kivunnut lähes 30 asteeseen. 

Tarpeeksi nähtyäni hyppäsin jälleen bussiin, joka kuljetti minut takaisin Riminiin. Sieltä jatkoin Venetsiaan. Matka meni hyvin ja varasin hostellin aivan juna-aseman vierestä. Ajattelin, että näin ehdin aamusta lähteä jälleen ennen paahtavaa kuumuutta liikkeelle ja nään mahdollisimman paljon Venetsian anneista. Kuitenkin veri veti kohti öistä Venetsiaa, vaikkakin väsyneenä hotellilla tuntui, että kävelystä ei tulisi mitään, matkaa kertyi huomaamatta 9 kilometriä. 

Öinen Venetsia oli matkan tunnelmallisin kaupunki, sen kapeat kujat ja kanavat saivat loistonsa kuun valosta ja pienistä katulampuista. Yritin eksyä tahallani kääntymällä aina vain pienemmille kujilla, mutta aina lopulta kohtasin kanavan, josta en päässyt yli kuivin jaloin. Lopulta sain tarpeekseni ja palasin takaisin hostelliin. 

Nukuin yön hyvin ja lähdin jälleen kohti Venetsian viehätystä, se tarjosikin parastaan ja pääsin gondoliin edulliseen 2 € hintaan. 😂 Pienet kanavat ja kapeat kujat olivat myös päivällä yhtä hauskoja puikkelehtia. Suuremmilla kaduilla ja toreilla turistien määrä kasvoi liiaksikin ja päätin kulkea pitkin pienempiä loppumatkan. Söin tekemiäni eväitä paahtavassa kuumuudessa ja kun olin nähnyt tarpeeksi palasin takaisin hostelliin hakemaan reppuni ja jäin odottelemaan junaani. 

En jaksanut jäädä odottelemaan alkuperäistä junaa ja hyppäsinkin junaan, joka veisi minut Triesteen. Trieste olikin mukava kaupunki ja kiertelin sen nähtävyydet läpi. Menin katselemaan kaunista auringonlaskua merenrannalle ja menin sitten nukkumaan. 

Triestestä matkustin Riejekaan, Kroatiaan. Pysähdyin kuitenkin matkalla Slovenialaiselle pysäkille. Nämä olivat matkani viimeiset uudet maat. Kuumuus oli melkein jo liiankin hurjaa. Pidin todella Kroatian rannikosta ja sen tarjoamista elämyksistä. Aamusta vielä ennen lähtöä Ljubljanaan kävin nopealla aamu-uinnilla, se virkistikin mukavasti paahteisten päivän alkuun. 

Ljubljanassa kiersin paikallisen puiston läpi, tykästyin kaupunkiin. Sen tunnelma oli todella ystävällinen, kaupungin läpi virtaava Ljubljanican joen ylittävät sillat olivat upeita, samoin kuin kaupungin keskustan mäen päälle rakennettu linna. Huomasin kellostani, että olin kävellyt yhteensä 120 kilometriä tällä viikolla, ihmekös jalat tuntuivat normaalia raskaammilta. 

Viimeisenä matkani aamuna heräsin todella aikaisin ja 16 asteen lämpö tuntui niin kylmältä, että oli pakko pukea pitkähihainen paita päälle. Lähdin sitten kohti Bolognaa, josta lopulta lentäisin Suomeen. 

Matka kokonaisuudessa on ollut ihmeellinen kokemus, olen nähnyt niin paljon asioita. Osaa odotin ja osa tuli odottamatta eteeni. 

Maita kertyi yhteensä 24 kappaletta. Kilometrejä raitella tuli matkustettua yli 12 tuhatta, aikaakin vietin yhteensä 7 päivää junissa. Kävelykin yli 400 kilometriä. Tapasin aivan mahtavia ihmisiä, osa jo aikasemmin tuttuja ja osa aivan uusia. Tulen muistelemaan tätä seikkailua hyvillä mielin ja olen kiitollinen kaikesta hyvästä tuurista, jota matkani aikana sain kokea. 

Laitan tänne vielä valokuvia kun palaan Suomeen ja olen saanut laukut purettua ja levättyä hetkisen. 

Kiitos seikkailuni seuraamisesta! 

Elämä ilman seikkailuja on hukkaan heitetty mahdollisuus....