Romania, Bulgaria ja Kreikka

Edellisen postauksessa mainitun viimeisen junamatkan päässä odotti Romania. Tämä olisi kuitenkin pisin yhtenäinen matka mitä tähän mennessä olen tehnyt, yhteensä noin 28 tuntia. Välissä oli tarkoitus olla kolmen tunnin pysähdys Bukarestissä, mutta viivästyksistä johtuen se olikin vain tunnin pysähdys. Matka alkoi siis edellisenä päivänä kello 13 ja perillä olisin noin klo 17 seuraavana päivänä.

Olin kokeillut junassa nukkumista pari kertaa aikaisemminkin ja todennut sen hieman huonoksi ideaksi, mutten kuitenkaan mahdottomaksi. Tällä kertaa minua heräteltiin kuitenkin aika tarkkaan tunnin välein, joko passintarkastuksen tai lipuntarkastuksen takia. Yhteensä 11 kertaa, joista 8 oli lipuntarkastuksia ja 3 passin. En nukkunut koko yönä kuin korkeintaan kaksi tuntia ja sekin oli katkonaista. Aina juuri kun olisin saanut unta minua tökittiin hereille.

Aamu ja päivä olivat tähän mennessä rankimmat, tosin näin kolmelta aamuyöstä alkaneen upean auringonnousun, joten aivan hukkaan hereillä olo ei mennyt. Bukarestissä en tosiaan ehtinyt tehdä yhtään mitään muuta kuin etsiä jotain ruokaa ja jonottaa paikkavarauslippua. Tiskillä ollut nainen ei tiennyt interrailaamisesta yhtään mitään, eikä puhunut tietenkään kuin romaniaa. Koitin Google-kääntäjällä esittää että tarvitsen vain paikkavarauksen, mutta ei sekään mennyt ymmärrykseen. 

Sitten lähtöaika alkoi lähestymään, ihmiset takanani hermostumaan ja päätin maksaa lipun. No onneksi hinta ei päätä huimannut, 12€, mutta hukkaan mennyttä se kuitenkin oli. Asemalla oli väliaikaiseen majoitukseen Ukrainalaisille pystytettyjä telttoja ja sanoinkin mielessäni: saan olla kuitenkin kiitollinen tilanteestani. 

Perillä Kuopion ystävyyskaupungissa Craiovassa kävin vain syömässä ja painuin pehkuihin. Onneksi huone sentään oli vain minulle ja sainkin hyvät unet. Seuraavana aamuna sain huomata, että mistään kaupasta ei saa ostettua ruokaa käyttäen pankkikorttia. No aamupala saisi siis jäädä odottamaan Bulgarian puolelle. Onneksi mukanani oli vielä aikasemmin ostettuja eväitä. 

Sain huomata saman asian kortin toimimattomuudesta myös Bulgarian ensimmäisellä pysäkillä. Kävin kolmessa eri kaupassa yrittämässä onneani, mutta kaikkialla vain viittelöitiin ja heiluteltiin sormea että ei käy. Edes lähin ravintola ei ottanut vastaan kuin paikallista valuuttaa. Elintärkeää aikaa ruuan etsimiseen kulutti aluksi se, että kaikkien matkustajien passit otettiin tarkastukseen ja ne vietiin asemarakennukseen. Sitten kiertelyn jälkeen katsoinkin kelloa ja huomaisin junan jo tulleen asemalle. Rusinoiden ja pähkinöiden voimalla siis Sofiaan asti.

Sofiasta löysin mukavan pikkuisen hostellin, jonne kävin tiputtamassa tavarani ja etsin käsiini paikan, joka suostuisi vaihtamaan virtuaalista valuuttaa ravintoon. Löysinkin kreikkalaisen ravintolan, josta sain syödäkseni maittavan aterian. Sen voimin jaksoin käydä kävelemässä 10 kilometrin lenkin Sofian keskustan alueella nähtävyyksiä ja puistoja katsellessani. Illan hämärtyessä löysin Lidlin, josta ostin iltapalaa ja seuraavan päivän aamupalan. Opin sen edellisen päivän koitoksesta, ettei ruokaa ole kovin helposti tarjolla. Palasin hostellille, otin suihkun ja painoin pääni tyynylle. Ei kauaakaan kun uni saapui luokseni.

Yöllä heräsin useasti itikoiden pistoihin, mutta sain kuitenkin lopulta levättyä jotenkuten tarpeeksi. Illalla ostetusta aamupalasta oli kiva nauttia juna-asemalla hieman sateisen kävelyn jälkeen. Sofian asemalla oli epäselvimmät infotaulut tähän mennessä. Ensinnäkin kirjoitusta oli haasteellista ymmärtää kyriilisin kirjaimin kirjoitettuna, no lopulta Google-kääntäjän kameratoiminnolla sain selvitettyä laiturin, josta lähtisin. Kävin kuitenkin katsomassa niin kyseinen laituri oli suljettu ja viereisellä laiturilla oli väärään paikkaan menevä juna. Kyselemällä sain lopulta selville, että junan kolme ensimmäistä vaunua menisivät Kulataan.

Junassa tapasin mukavan vanhemman rouvan, kuka osasi hiukan englantia, hän oli oikein avulias ja varmisti vielä kanssamatkustajilta, että olisin todella menossa oikeaan paikkaan. Junamatkan voi sanoa olleen mielenkiintoinen, koska osan loppumatkasta kuljimme junan ovet auki. En tiedä mikä minuun meni, mutta hyppäsin huomaamattomuuttani ulos junasta yhtä pysäkkiä liian aikaisin.

Tästä alkoi helpostikin reissun seikkailullisin osuus. Minun oli tarkoitus päästä Bulgarian Kulatasta junan korvaavalla bussilla Kreikan Strymonasiin, mutta koska hyppäsin aseman liian aikaisin en todellakaan ehtisi bussiin. Olin selvittänyt, että tämä olisi päivän ainoa jatkoyhteys ja aloin miettimään mitkä olisivat parhaat vaihtoehtoni. No päätin nopeasti lähteä kävelemään kohti Kreikkaa ja yritin liftata matkalla. Onneksi matka rajalle ei ollut kuin kolme kilometriä.

Matka alkoi melko paahtavissa olosuhteissa. Ei aikaakaan, kun minua lähestyi rajavartijoiden auto ja he tarkistivat passini ja kyselivät mihin olin oikein menossa. Selvitin, että olin tehnyt virheen ja kävelisin juna-asemalle selvittämään kuinka pääsisin eteenpäin. Lyhyen pohdinnan ja passin pyörittelyn jälkeen sain kuulla "Mukavaa päivänjatkoa" ja jatkoin kävelyä. Ei kauaakaan, kun meinasin astua tien reunalla olleen käärmeen päälle väistäessäni autoa. Säikähdin pahanpäiväisesti ja hypähdin ilmaan, saattoi sitä jokin huudahduskin kajahtaa.

No pääsin lopulta asemalla ja kysellessäni mahdollisia kulkuvälineitä minulle selvisi, että bussia johon olin yrittänyt päästä ei koskaan ollutkaan olemassa. En siis edes olisi päässyt eteenpäin vaikka olisin jäänyt oikealla asemalla pois. Jatkoin asemalta kävelyä kohti rajaa ja sitten kohtasin tiellä hevosen, huomioni kiinnittyessä hevosen ihailuun en ollut huomannut sen vieressä olevaa koiraa, joka oli irrallaan. Päätin kääntyä ympäri välittömästi, koska koira vaikutti todella aggressiiviselta. En tiedä olisiko vain pitänyt jatkaa eteenpäin, mutta koira tuli käännökseni seurauksesta lähes iholleni ja haukkui kiinni jaloissani minun kävellessä ripeästi pois paikalta. Lopulta koira kääntyi takaisin ja minä jatkoin matkaa toiseen suuntaan. 

Pääsin viimeinkin raja-asemalle, Bulgarian puolella minut viitottiin vain menemään. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan yksittäinen kävelijä. Kreikan puolella minua taas kuulusteltiin kolmen ihmisen toimesta, ensin passini otettiin pois ja kysyttiin nimeni, ikäni, passin myöntämispäivä ja sen tunnus. No enhän minä nyt ollut opettellut ulkoa myöntämispäivää tai tunnusta, osasin sanoa, että viime syksynä sen sain. Myös syytä, tapaa, miksi ja miten olen tulossa Kreikkaan kyseinalaistettiin. Missä autosi on oli kysymys, jonka sain kuulla monta kertaa, vaikka kerroin olevani reilaamassa. Lopulta rajavartijan, poliisin ja tulliviranomaisen tarkastuksen jälkeen sain pääsyn maahan.

Kyselin heiltä myös tietoja julkisesta liikenteestä, mutta kukaan ei osannut sanoa asiasta oikein mitään. Sitten sain tietää, että lähin epävarma bussiyhteys lähtisi 18 kilometrin ja varma 45 kilometrin päästä. Ajattelin jo lähteä kävelemään ja liftaamaan, kysellen muutamalta autoilijalta olivatko he menossa etelään päin. Olin vaihtanut tässä vaiheessa päivän päämääräkseni Thessaloníkin Ateenan sijasta, koska sinne saattaisin jopa päästä jotenkin. Sitten alkoi rankkasade, tässä vaiheessa aloin hieman menettämään toivoani. 

Onneksi lähellä oli kahvila, jossa oli WiFi, pistorasia ja kohtuullinen tarjonta ruokaa ja juomaa. Kyselin muutamalta henkilöltä olivatko he menossa Kreikan suuntaan ja mihin, jos olivat. Kaksi ensimmäistä sanoivat että olivat itseasiassa palaamassa Bulgariaan. Sitten paikalle saapui iloisen näköinen kolmikko ja hetken mietittyäni uskalduin kysymään heiltä saman kysymyksen. Sain kuulla täydellisen vastauksen, he olivat menossa Thessaloníkiin! Kysyin olisiko mitenkään mahdollista ottaa minut kyytiin ja tietenkin maksaisin bensoista. He vastasivat lyhyen mietinnän jälkeen, että tietysti.

Lähes täydellisen epätoivon valtasi jälleen riemu ja ilo. Juttelimme matkalla ja kyselin, että mitä he ajattelivat tehdä perillä. Itse olin tässä vaiheessa vielä varma, että ottaisin junan Ateenaan, koska nyt ehtisin siihen. Sitten he kysyivät, että haluaisinko viettää yhden yön heidän varaamassaan huoneistossa, koska yksi heidän ystävistään oli joutunut perumaan matkansa ja heillä olisi ylimääräinen peti. En epäillyt kuin millisekunnin ja vastasin, että tietysti! Kuinka onnekas voi reissulainen ollakaan?

Perillä liikenne muuttui hurjaksi, näin kaksi kolaria ja autoja taisi parhaimmillaan olla vierekkäin kuusi vaikka kaistoja oli vain kaksi. Onneksi pätevä kuskimme ja minä kartturina selvisimme perille ja saimme auton parkkiin. Tavarat huoneistoon, nopea suihku ja siitä syömään paikallisia murkinoita! Sitten saimme kaikki puhelimiimme myrskyvaroituksen ja aloimme hieman huolestumaan sen johdosta. Etelämpänä ainakin kaksi ihmistä oli kuollut myrskyn takia. Mietimme, että haluaisimmeko vain jumittaa asunnolla vai kiertäsimmekö nähtävyyksiä ja sitten tarvittessa etsisimme suojaa. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Myrsky ei onneksi koskaan saapunut olinpaikkaamme ja vietimme mukavan illan. Yön nukuin hyvin ja aamulla jatkoin matkaani junalla Ateenan suuntaan. Näin matkalla Ólymposvuoren, joka kuitenkin oli peittynyt harmillisesti paksuihin pilviin. Ateenassa minua oli vastassa ukkosrintama, mutta lähdin urhoollisesti kohti mustien pilvien suuntaa päästäkseni hostellille (Small funny world, 11€/yö). Näin märkiä katuja ja kastuneita autoja sekä ihmisiä, mutta itse en jostain syystä sadetta kohdannut koko matkalla.

Hostelli säväytti ulkomuodollaan, alakerran lattialle oli asetettu lankkuja, joiden päällä piti tasapainotella päästääkseen respaan kuivin jaloin. Alkumatkasta tämä olisi saattanut aiheuttaa jonkinlaisen negatiivisen reaktion, nyt se lähinnä nauratti. Henkilökunta oli mukavaa ja nukkumatilat siistit. Pikaisen lepohetken jälkeen suuntasin katselemaan Akropoliksen historiallisia nähtävyyksiä. Ostin 30€ maksaneen lipun, jolla pääsi yhteensä seitsemään eri kohteeseen. Kävelyä tulikin vahingossa 15 kilometriä, jonka aikana muutama gyros hävisi sutjakasti mahaan. Palasin hostellille muutaman tunnin levolle ja jatkoin illasta vielä pienelle lenkille ihmettelemään öistä kaupunkia. Valaistut pilarit ja rauniot olivat upeita kuun valaistessa myös taivaalla.

Aamusta heräsin hyvin levänneenä ja päätinkin vielä käydä katsomassa yhden museon, johon ostamani lippu kävi ja jota en edellisenä päivänä enää jaksanut kiertää. Nappasin kävelymatkalta pienen aamupalan mukaani. Tuoreilla jaloilla kolme kilometriä meni hypellessä, koska päiväkään ei ollut vielä niin kuuma. Museon jälkeen menin luovuttamaan hostellin ja sen jälkeen ajattelin käydä vielä pari kohdetta läpi, kun aikaa junan lähtöön oli vielä runsaasti.

Päivä alkoi jo lämpenemään ja tällä kertaa kolme kilometriä tuntuikin pidemmältä, no olihan minulla myös rinkka selässä antamassa lisäaihetta hikoiluun. Lopulta menin juna-asemalle, josta lähdin kohti Patraa. Kiatossa jatkoyhteys vaihtui bussiin, mutta onneksi matka ei ollut pitkä. Patrassa kävelin satamaan ja ostin lipun lautalle, joka veisi minut Italian Bariin. Bariin saavun seuraavan päivän aamusta.

Italiassa minun on tarkoitus vierailla ainakin Roomassa, Vatikaanissa, San Marinossa ja Venetsiassa ennen kuin menen Bolognaan, jonne lopetan matkani näillä näkymin. 

Jatketaan Italiasta käsin!