Unkari ja Slovakia

Tällä kertaa juna lähti ajoissa Wienistä, mutta joutui pysähtymään luultavasti sairaskohtauksen takia noin 20 minuutiksi seuraavalle asemalle. Tiesin jo tällöin, etten tule ehtimään seuraavaan junaan Győristä. Tämä ei kuitenkaan suuresti haitannut, koska ehtisin silloin syömään jotain perillä. 

Muistan viime kerran kun vierailin Unkarissa, silloin tämä kuumuus tuntui aivan raastavalta. Luultavasti, koska lensin suoraan hyisestä Suomesta. On täällä nytkin kuuma, mutta ei tappavan. Győristä jatkoin Veszprémiin, jossa ystäväni odotti minua. Juna oli suoraan 60-luvulta, joten matka eteni hitaasti, mutta varmasti. Junamatka kulki läpi upean metsän ja pää oli kiva työntää ulos ikkunasta, vaikka se taisikin olla kiellettyä. 

Unkarissa säännöt ja lait ovat ystäväni mukaan enemmänkin ehdotuksia, kuin määräyksiä. Tutustuin Veszprémiin hänen veljensä ja huonetoverin kanssa kävellen öisessä kaupungissa. Seurvaana päivänä suuntasimme ystäväni kanssa hänen perheensä luokse Akasztóon. Vastaanotto oli enemmän kuin ystävällinen ja vaikka vierailustani edellisen kerran oli kulunut jo kolme vuotta, tuntui kuin se olisi ollut vastikään. Sain jälleen syödä mielestäni maailman parasta makkaraa, kotitekoista, hieman tulista, todella rasvaista sellaista.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tiszafüredia, josta ystäväni oli varannut mökin viikonlopuksi. Hän järjestää vanhojen yliopistoystäviensä kanssa tapaamisen joka vuosi ja olin onnekas, että sain kutsun. Kaikki tyypit siellä olivat todella mukavia ja kerroimme tarinoita pitkälle yöhön. Toisena päivänä kävimme järvellä veneilemässä. Alueella Tisza-joki on muuttunut järveksi ja ympäröivät alueet ovat soistuneet sen seurauksena. Kuljimme veneellä pitkin kapeita kanavia ja väistelimme kaatuneita puita. 

Ystäväni oli jostain ihmeen syystä ottanut mukaansa Sursrömmingiä, kun oli käynyt Ruotsissa, mutta ei siihen kukaan suostunut koskemaan. Viimeisen päiväni Unkarissa vietimme Szegedissä, joka on aivan Serbian rajan kupeessa. Minun olikin tarkoitus jatkaa sinne käytyäni vielä ensin Slovakiassa, mutta sain selville, että Unkarista ei pääse rataremontin takia Serbiaan. Minun täytyi keksiä varasuunnitelma, että pääsisin jotenkin kulkemaan eteenpäin. Tästä kerron vielä myöhemmin. 

Szegedistä suuntasin Bratislavaan, jossa minua odotti toinen hyvä ystäväni. Ystävällisyydestä on näköjään hyötyä, pääsisin nukkumaan hänen sohvalleen. Kävimme kuitenkin ennen unta syömässä paikallista ja perinteistä ruokaa, joka oli maukasta. Kiertelimme myös kaupungin keskustan läpi ja tutustuimme yöelämään. 

Bratislavassa vietetyn illan ja yön jälkeen aloin aamusta miettimään, että kuinka oikein pääsen kulkemaan eteenpäin ja mihin edes olisin menossa. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut kulkea Serbiasta Kroatiaan ja sieltä Slovenian kautta Italiaan. Nyt tämä ei kuitenkaan olisi mahdollista. Päätinkin lähteä Romaniaan ja sieltä Bulgarian kautta Kreikkaan. Sieltä luultavasti otan lautan Kroatiaan, josta jatkan matkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Serbia jää harmillisesti kuitenkin välistä, sinne ja muihinkin Balkanin maihin tulen matkustamaan vielä joskus. 

Bratislavasta junailin itseni takaisin Unkariin Budapestiin, jossa kiirehdin junaan, joka veisi minut Bukarestiin. En ehtinyt varaamaan paikkaa junaan asemalta, mutta ei se tuntunut konduktööriä haittaavan. Hän sanoi tarkastessaan lippuni vain ok. Olin varmaan niin säälittävän näköinen hikisenä kaikkine kantamuksineni. Tai sitten ystäväni kertoma asia määräyksistä pitikin paikkansa. 

Jatketaan tästä seuraavalla kerralla!